MeWeArt: Toisenlainen koulukuva

Kuva: http://www.samulikarkinen.fi/albumi/ilmakuviaylivieskasta/ylivieskankouluja/2000866

Ylivieskassa vuosina 2014 ja 2015 toteutuneiden työpajojen pohjalta alkoi yhteistyö Rahkolan alakoulun kanssa. Työpjaoja on jatkettu vuonna 2016 myös muiden MeWeArtin yhteisötaiteilijoide kanssa. Tässä alla esittelen lyhyesti ensimmäiset pajat. Linkeistä pääset myös kurkistamaan uusimpia pajoja. Antoisan yhteistyön myötä on syntymässä jo kolmas yhteinen taidenäyttely. Yhteisötaide on nuori ja muotoaan hakeva taiteenlaji. Kokonaisen koulun kanssa ja n. 100 lapsen kanssa tehtävä yhteistyö on ollut valaiseva ja ispiroiva matka. MeWeArtin lennokas alkutaipaleesta on kiittäminen näitä uusille haasteille avoimia lapsia, vanhempia ja opettajia!

Syyskuussa 2016 UNITARINOITA Mari Suihkonen ja Sannamari Prittinen

Joulukuussa 2014 aloitimme ensimmäiset pajat Akustiikassa. Teoksia ja projektia jatkettiin vielä helmikuussa 2015 Koulun liikuntasalissa.

"Parasta oli se, mihin kukaan ei antanut ohjeita, sai tehdä just mitä halusi."

Akustiikassa yhteisötaidepajoihin maalaten osallistunut Rahkolan alakoulu kutsui MeWeArtin jatkamaan teoksia ja tekemään uusia koulun liikuntasaliin. Helmikuun lopussa toteutuneisiin pajoihin pääsi osallistumaan joustavasti kaikki koulun luokat. Akustiikassa aloitettuja värikkäitä guashmaalauksia jatkettiin tuttujen ryhmien kanssa, kun taas vastapariksi maalattua n. 8x1,5m kokoista teosta pääsivät pinnoittamaan kaikki koulun oppilaat.

Akustiikassa maalattuamme papereille syntyi pohjiksi lasten kädenjälki ja heidän päättämä värimaailma. Vastaparityönä koulun yhteinen teos on projektin yhteisötaiteilijan, minun, eli Sanna-Mari Prittisen, pohjamaalaama. Molemmat kokonaisuudet saavat koululla erilaisia pintoja musteella, tussilla ja puukynillä maalaten ja piirtäen.

Tarina on merkittävä osa prosessia. Kaikki teokset ovat lähteneet arvoituksellisesti tuntemattomasta tilanteesta, jossa emme tunteneet toisiamme. Ryhmien olemuksesta saatoin aistia ja ennakoida värivalintoja, mutta pyrin ohjaamaan niitä mahdollisimman vähän. Poikkeavaa koulutyöhön nähden tällaisessa maalaamisessa onkin aiheettomuus, jonka toivon antavan sijaa lapsen omalle maailmalle ja ilmaisulle. myös teosten suuri koko on merkityksellinen. Kun paperi on suurempi kuin minä ja laadukasta, teoksella on kumma kyllä enemmän väliä kuin A4 paperille tehtävällä tihrustuksella. Keho on mukana - tunteet astuvat esiin ja ääneen.

Akustiikan pajojen jälkeen oppilaat saivat piirtää minulle jälkitunnelmissa pienen kuvaviestin. Kuvassa sai olla "mitätahansa". Kerroin käyttäväni näitä kuvia matkien niistä erilaisia sommitelmia maalipohjille. Yhteisötaiteilijan rooli on tässä vaiheessa ollut ohjata tekemisen volyymia ja dynamisoida maalausta kuvakollaaseilla. Kaikessa kuvanrakentamisessa on ollut aineksena lasten kuvittama maailma. Teoksista tuli ja on tullakseen upeita, hyvinkin paljon lasten omaa kädenjälkeä esitteleviä, tavallisia koulutöitä massiivisempia teoksia.

Kakkosluokka suunnitteli, luonnosteli, eläytyi, tarinoi ja väritti innolla. heiltä sain eniten ehdotuksia teosten jatkolle.

Koska yhteisötaiteilijalla on myös omat päämääränsä ja ilmaisuntarpeensa, koin vastaparityöskentellylle tarvetta. Tällä tarkoitan teosta, jonka päätin maalata lasten tavoin omia sen hetkisiä väirtuntemuksiani vastaavaksi. Tästä maalauksesta tuli aluksi yli 8m pitkä tummanpuhuva teos, jossa värimaailma määrittyi omien Ylivieskamuistojeni perusteella. Monen hätkähtäessä teoksen tummaa väripintaa, puhuimme värien henkilökohtaisesta merkityksestä lähemmin. kerroin, että minulle mustan, ruskean ja harmaan sävyt olivat voimallisia, eivät surullisia, ahdistavia tai pelottavia, kuten yleesä tunnutaan ajateltavan. Minun maalaamani teos sai lasten kädestä uuden pinnan, hevosia, robotteja, tekstejä jne. Sähäkän sävyiset värit nousivat esiin yllättävällä tavalla tummasta mustemaalauksesta. Lupasin jatkaa työt valmiiksi: Kerroin näkemistäni ihmishahmoista.Viimeinen osallistuva ryhmä oli viitos luokka, joka oli vanhin ryhmä projektiin osallistuneista. Heidän kanssaan paloittelimme tumman teoksen pienempiin osiin.